perjantai 29. huhtikuuta 2016

Lihiksen ja Nooran matka tähän päivään asti



1.9.2016 alkoi meidän taival hoitohevosena ja hoitajana. Hugo oli tarhasta hakiessa todella häijy. saattoi luimia ja potkia kohti ja uhkailla. Harjata sai ainoastaan yksi ihminen ja silloinkin se luimi ja potki ja oli muutenkin ilkeä. Näin vuosien jälkeen voin sanoa että tuli sitä hevosta välillä pelättyä iha ntosissaan. Olen myös pohtinut, että miksi hevonen teki näin ja olen tullut siiihen tulokseen, että syy on sen vähäinen käsittely.

Laittaessa tapahtui muutosta parissa kuukaudessa. Luimiminen ja potkiminen ynnä muu uhkailu väheni vaikkei loppunut kokonaan. Jos oli aivan hiljaista ja muut hevoset eivät riehuneet hevonen oli parempi ja jos oli hälinää hevonen reagoi siihen sitten olemalla kärttyisä.

Minulla oli toinen hoitohevonen samaan aikaan, jonka kanssa elämä oli huomattavasti helpompaa sillä se oli jo iäkkäämpi ja rauhallinen iso kimo ruuna, joka oli paljon käsitelty ja kilpailtu. Harjailin Hugoa ja nostelin jalkoja ja kävimme taluttelu lenkeillä. Jos jollain hevosella ratsastin niin menin pääasiassa tällä toisella hoitohevosella.
Toinen hoitohevoseni palasi omalle tallilleen ja aloin pohtimaan mitä teen nyt. Ratsastettavat hevoset alkavat olla vähissä, koska monta hevosta oli lähtenyt maailmalle ja en oikeen tiennyt kenellä ratsastaisin. Oli aika pohtia haluanko kilpailla vaiko harrastaa. Mitä haluaisin tehdä ja millä mittapuulla. Yksi päivä Hugoa harjatessa aloin miettimään pitäisikö kokeilla. Suhteellisen nuori pihakoriste, joka on ehjä, mutta hieman hankala. Totesin hiljaa itsekseni, että kaikkea pitää kokeilla. Ensimmäinen satulointi kerta olia aika raju, koska hevonen protestoi satulaa puremalla ja potkimalla. Kun ensimmäisen kerran pääsin selkään ei kukaan ehtinyt ottaa kuvia, kun oli laskeuduttava alas. Hevosella ei ollut tuon taivaallista hajua kääntävistä avuista tai jarruttavista avuista. Palasimme taas lähtöpisteeseen että opettelimme mitä mikäkin apu meinaa.

Kun ensimmäisen kerran pääsin ratsastamaan kunnolla ei ollut kuvaajaa ja meno oli aika honteloa. Hevonen oli pirteä, mutta ainakin etäisesti hallinnassa. Tavoite oli tuossa vaiheessa pysyä elossa ja jos mahdollista saada hevosta taipumaan. Jarrut olivat hieman niin ja näin ja taipuminen oli liikaa vaadittu. 

Kuukausi kuukaudelta hevonen rauhoittui, mutta oli silti hieman päivästä kiinni miten se pysähtyi ja muutenkin toimi. Pikku hiljaa aloimme ottamaan "esteitä" eli kavaletteja, jotka olivat kamalan jänniä ja innostavia. Ne sujuivat ihan ok hyvin kun tähän mennessä ravia kovempaa emme olleet menneet.

Hugoa juoksutin irtona kerran ja voin todeta ettei ut ihan turvallisin juttu... terv. meinasi tulla päälle, mutta rauhallisella puuhailulla se on rauhottunut aika paljonkin. Ei se ilman tappelua ikinä ole juossut uhkailematta, mutta kunhan tekee selväksi kuka määrää, niin se juoksee ihan hyvin.
Alettiin nostelemaan esteitä sen mukaan kuin hyvältä tuntui ja hevonen oli menossa. Rataa ei oltu tässä vaiheessa kovinkaan paljoa hypätty, koska resurssit olivat kehnot. 
Hugo oli aluksi todella jännitynyt joka tilanteessa, mutta kun ratsastaessa se rentoutui niin se alkoi ulkea kuin lapamato... Se ei halunnut taipua tai muutenkaan olla eteenpäin pyrkivä.
1.6.2014 Tämä pieni(huomat 155 cm) ruuna tuli minun nimiini. Hienointa oli se ettei enää tarvinnut lupia kysellä saako hypätä ja pohtia kaiken maailman asioita vaan nyt sai päättää kaikesta. 
Lähdimme ensimmäiselle yhteiselle reissullemme jämsään ystäväni luokse, jossa sitten tuli suuria harppauksia, koska kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja kenttäpohja ihanan pehmeä eikä ruuasta tarvinnut tapella. 
Maastot olivat varsin kovia niin sänkipellolla päästely auttoi super paljon Hugon pään nollaamisessa ja siinä että se sai oikeasti juosta koko kropallaan. Tosin kokoajan sai vahtia ettei perä lennä liiaksi.
Esteet alkoivat sujua paremmin ja lisäsin haastetta 60-70 cm pystyihin yksittäisenä. Hevonen piti haasteista, joten sille oli niitä tarjottava. 40 cm pikku esteet sujuivat sen verran hyvin jo, joten sen uskalsi tehdä. 
Kävimme ottamssa osaa tallin omiin harjoituskoulukisoihin, joista mukaan tuli sininen ruusuke ja hyvä kokemus lokakuulta 2014. 
Kävimme samassa kuussa myös tallin harjoitusestekisoissa.
Kenttä meni huonoon kuntoon pakkasista ja lumen sadettua tapahtui joulukuun lopulla tapaturma, jossa hugo kaatui ja löykkäsi oikean takajalan. Sitä sitten lähdettiin rauhassa parantelememaan.

Kävimme hevosen tervehdyttyä jäällä ja treenasimme siirtymisiä.
Edistys junnasi paikoillaan ja vasta kelien parantuessa aloimme taas olemaan asiallisemman näköinen ratsukko. Kävimme vappuna starttaamassa tallikisoissa pikku luokat ja selvisimme vain yhdellä kaatumisella. 
Kesällä 2015 Hugo oli mukavan vetreä ja kävimme kuukauden reissulla Jämsässä, missä hugo pääsi uimaan ja laiduntamaan ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin.
Meidän piti startata Jämsäss seurakisat, mutta kaviopaiseen iskiessä emme päässeet osallistumaan, joten paiseen parannuttua kävimme hyppäämässä suurella ulkopuolisella kentällä. 
Kentällä pyöriessä tapahtui kesällä edistystä sillä Lihis tasottui paljon päänsä kanssa ja alkoi olla todela taipuisa ja muutenkin todella kiva hevonen.
Vaidoimme tallia lokakuussa 2015 ja se oli mahtava päätös. Hugo on rauhottunut silmissä. Se ei uhkaile enää tarhasta haettaessa ja sen ratsastettavuus on parantunut huomattavasti. Ja se on päässyt maastoilemaan ja likkumaan monipuolisesti. Aitotallilla olemme kokeilleet muunmoassa pikkuruisia "maastoesteitä".
Kävimme ensimmäisissä ulkopuolisissa harjoitusestekisoissamme muutama kuukausi sitten ja kielsimme molemmista luokista ulos, mutta hevonen meni maneesiin ja meni kaikista esteistä yli loppujenlopuksi.
Kävimme myös pyörähtämässä aitotallin harjoitus estekisoissa ja saimme muutamat ruusukkeet ja kivoja suorituksia.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Huippu estetunnit -Tiia

Moikka! Tää on mun eka oma postaus tähän blogiin. En kuitenkaan ajatellut mitään erikoista tästä tehdä vaan pääsette suoraan lukemaan mun estetunneista. Toivottavasti olette kiinnostuneita tän tyyppisistä postauksista, koska multa tulee aika paljon tuntipostauksia. Mennään kuitenkin aiheeseen.
        Menin estetunnilla 13.4 tallin pienimmällä ponilla Pixelillä. Tällä ponilla on vähän erikoisempi väritys, omaan silmään ei montakaan saman tyylistä oo osunu. Monet pikkuset tykkää paljon Pixelistä. Nuoren ikänsä vuoksi tykkää pelleillä ja on leikkisä. Kuitenkin jaksaa aina esittää pelkäävänsä täysin normaaleja asioita, kuten ämpäreitä. 
 Verkkaamme yleensä estetunneilla ensin ravissa tehden ympyröita ja voltteja, pitkälläsivulla oli kuusi puomia ja toisella pitkälläsivulla väistöä,avoa, siirtymisiä oman ratsun tarpeen mukaan. Laukkaa teimme ympyröillä ja pitkilläsivuilla kevyessä istunnassa eteen. Verkassa saattaa olla puomeja myös ympyröillä yms. mutta tällänen oli perus verkka, jonka tänäänkin teimme.
       Verkkahypyt tehtiin pareittain. Ensin toinen hyppäsi n.50cm kavaletti innarit, sitten toinen ja uudelleen molemmat. Välit oli hevosille tehdyt, koska tunnilla oli enemmän hevosia. Pixeli kuitenkin pääsi välin hyvin, kunhan oli riittävä laukka. Tulimme verkaksi myös kolmoissarjaa. Väleihin tuli 3 askelta. Poni hoiti homman kotiin, hevosten yrittäessä saada sitä kolmatta askelta.
        Rataa en nyt kummemmin rupee kertomaan, mutta kolmoissarjan ja innarin lisäksi oli lävistäjillä olevat pysty ja okseri. Rata oli noin 70cm korkea ja lopuksi hyppäsimme vielä radan viimiset 4 estettä , jolloin isoin oli 85cm. Pixel nosti ennätystään nyt 5 sentillä! Vuhuu! :'D


                                              Vas. Tiia ja Pixel. Oik. Sara ja Sanni

                                           
Viime viikolla ratsastelinkin normaalia enemmän. Liikutimme Saran kanssa kahta saikulla olevaa hevosta tiistaista torstaihin. Lisäksi lauantaina olimme ajamassa ikinuorta shettistä Akua.Loppuviikkoon meille mukaan mahtui myös torstain estetunti. Tunnilla menin Kamalla. 
Oon myös nuorempana liikuttanut Akua.

         Pääsimme tunnilla testaamaan uutta tehtävää,joka osottautui todella kivaksi. Tehvänä oli kavaletit voltilla, pituushalkaisijan jälkeen käännös-> suoraan ja este lävistäjällä (huh.. olipas hankala selittää, mutta lisäilen kuvan vielä selkeyttämään selityksiäni) sekä pysty-okserilinja 6 laukalla, jossa oli laukkapuomit siis välissä. 
Mustat kavaletteja, vihreät puomeja ja v.pun. esteitä. Keltaisella merkitty edellä selittämänä reitti.
Verkkahyppyjä otimme kavaleteille, jotka ei sujunut niin hyvin mitä olis voinut. Kama punki aika paljon sisään ja otti helposti väärän laukan ja hyppäsi sisäreunaan. Tarpeeksi hinkattuamme, onnistui kavaletit jo ihan ok. Jatkoimme kavaleteilta keltaisen reitin mukaisesti puomi-pysty-puomi innaritehtävään. Vähän erilaisemmalla tiellä piti ensin huolehtia, ettei tahti muutu ja hevonen piti pysyä suorana. Lävistäjällä olevalle esteelle piti saada suora, tahdikas lähestyminen ja esteen jälkeen ei saanut yhtään oikasta, sillä myöhemmin mukaan otettiin myös puomi-estetehtävä. Kaman kanssa lävistäjä estetehtävästä suoriuduttiin odotetusti ja tahti&tie oli hyvät. Toivottavasti tajuatte jotain näistä mun mahtavista ''lävistäjä estetehtävä''-nimistä.. :D 
      Seuraavaksi työn alle otettiin pysty-puomit-okseritehtävä. Alkuun teimme ympyrän, jotta saisimme vähän osviittaa, mistä kääntää, jotta hyvä tie tulisi. Tehtävän aikana hevonen tuli pitää samassa aktiivisessa laukassa, jotta viimeisetkin puomit päästään rauhassa hyvän etäisyyden saavuttamiseksi okserille. Tämä tehtävä oli Kamalle ''kuin kotona olisi'' eli tästäkin suoriuduttiin hyvin. Kyseisiä tehtäviä (paitsi kavaletti) teimmekin ekaa kertaa yhdessä, joten taas kuski saa olla ylpeä upeasta hepasta. Lopuksi yhdistimme tehävät eli kavaletit->lävistäjä->linja. Linjan puomit otettiin tässä vaiheessa pois. Loppua kohden Kama aina lämpenee ja kuski välillä unohtaa pidätteet teille tuntemattomille. Onneksi heppa hoisi tälläkin kertaa. Tulimme kuitenkin uudelleen ja pidätteetkin muistin ottaa. Hypättiin myös meidän korkein rata 90cm! Taitava Kama ja ylpeä kuski <3 
Kameran sisälle oli joku karva eksynyt objektiivin vaihdoksessa ja ärsyttävästi ''valkoisessa'' hevosessa näkyy.


                                

Sitten vielä vähän juttua mun housuista. Ostin siis messuilta Animon housut, joita oon nyt kolmesti käyttänyt. Alkuun ne tuntu satulaan vähän liukkailta, koska ennen käytössä oli kokopaikkahousut. Polvissa oli kuitenkin tosi hyvä pito! Nyt oon niin rakastunu sihen materiaaliin, istuvuuteen ja siihen kuinka hyvät ne on ratsastaessa. Monet housut aina paino mun polvia, mutta vihdoinki on housut jotka ei paina. Tähän liittyen onkin teille kysymys. Haluatteko joskus tulevaisuudessa varustepostausta?

~Tiia (ig @team_ponit)







tiistai 5. huhtikuuta 2016

Uusi blogi, uudet kujeet...

Tervetuloa seuraamaan kuuden tytön heppailuja. Asumme eripuolilla Suomea, emmekä toisiamme oikeastaan tunne. Idea kuitenkin lähti Facebook-ryhmästä ja kokosimme ryhmän kasaan. Blogissa ei siis varmasti tule yksitoikkoista tekstiä! Paljon poneja, paljon ihmisiä, mutta toivotaan, että kaikki lähtee sujumaan ja blogin löytäisi kiinnostuneet lukijat. 
    Jokainen kirjoittaa vuorollaan postauksia ja niitä tuleekin kuusi kertaa kuukaudessa. Alkuun ainakin päädyimme tähän määrään. Asiat saattaa kyllä muuttua, jos joku ei tunnekkaan blogin kirjoitusta omaksi jutuksi tai innostumme kirjoittelemaan useammin postauksia. Mitään ei kuitenkaan kirkossa kuuluteta, vaan mennään fiiliksen mukaan. Blogi kuitenkin on niinkuin harrastus ja harrastuksenhan pitää olla kivaa! 

Tässä vielä pieni tietoisku meistä!

Linda: Olen Linda ja täytän kesällä 16 vuotta. Omistan 9-vuotiaan trakehnertamman, Stigan. Valmentaudun useita kertoja viikossa kouluratsastuksessa ja välillä myös esteratsastuksessa. Minulla ei ole kovaa intoa kisakentille vaan haluan saada Stigan kanssa mahdollisimman hyvän luottamuksen ja vasta sitten katsoa kisoja. Mulla on kokemusta bloggaamisesta jo yli kolmen vuoden ajalta. Minun ja Stigan omaan blogiin pääset tästä

Noora: Olen Noora ja olen -99 syntynyt syntyperäinen tamperelainen. Minulla on oma amerikanravuri ruuna Lihis, joka toimittaa harrasteratsun virkaa. Tarkoitus olisi Lihiksen kanssa alkaa kilpailemaan usemmiammin kuin kaksi kertaa vuodessa, mutta hevosen ehdoilla mennään. Minun tehtäväni on blogin osalta varmaan olla ulkoasuntoteuttajan ja kertoa täällä arjesta ja sen haasteita pienen ja persoonallisen lv ruunan kanssa. Pidän myös omaa blogia joka löytyy TÄÄLTÄ

Jasmin: Mie taas olen vuonna 2001 syntynyt tyttö Lapista. En omista hevosia, mutta tämänkin edestä ihanan vuokrahevosen, friisiläistamman; Lieske, jolla valmentaudun koulu- sekä esteratsastuksessa ja nytten on jopa meidän matkassa lähiaikoina tulossa parit kisat. Käyn myös tunneilla n. kaksisen kertaa viikossa kahdella eri tallilla ja toisella tallilla on tosiaan mun unelmieniponi, Natas. Säkäkorkeudeltaan n. 115cm kimo risteytysponi. Minun postauksissani pääsette pääosin seurailemaan minun ja Liesken seikkailuja, mutta ratsastuskoulun elämää pääsette myös tutkimaan.

Jemina: Mä oon siis Jemina ja oon ihan pian 15-vuotias tyttö Nokialta. Mulla ei ole omia heppoja eikä mitään vuokraheppojakaan, joten mä kirjoittelen muuten tallihommista ja ratsastustunneistani ratsastuskoulussa. Ja jos nyt tässä saan aikaiseksi niin tarkotus olis alkaa hoitamaan yhtä heppaa tuolta tallilta missä käyn :)

Emma: Eli oon Emma -02 Ruokolahdelta. Mulla on kaks ponitammaa Lotta ja Esme. Lotta on ollu mulla nyt 7 vuotta ja Esmen kans tulee tässä kuussa 6kk. Tällä kaudella ois tarkotus päästä kisaamaan mahdollisimman aktiivisesti. Valmennuksissa pyrin käymään ainakin kerran viikossa koulu- sekä estepuolella. Postauksissa kerro mm. mun kuulumisia tunneilta, valmennuksista ja kisoista.

Tiia: Elikkä oon Tiia, kohta 16-vuotias satakuntalainen. Kirjottelen ratsastuskoululaisen näkökulmasta. Pienimuotoista kisailuakin tänne saatan raapustellä, sekä tietysti tunneilta. Valmennuksissa käyn kavereideni kanssa ~joka toinen viikko.Yleensä menen valmennuksissa kimolla tammalla Kamalla, mutta välillä myös muilla. Muistakin tuntihepoista varmasti tulette kuulemaan! Oon myös innokas toteuttamaan erikoispostauksia ja aina valmis kuuntelemaan lukijoiden toiveita blogin suhteen!

Kuvassa Linda ja Stiga.

 Kuvassa Emma, Esme ja Lotta.
Kuvassa Jasmin ja Natas

Kuvassa Tikru ja Tiia.
Kuvassa Noora ja Lihis.



Kuvassa Jemina ja Poju